Aloitin viime kesänä bloggaamisen innostuneena, ja sitä ennen kokeilin myös tubettamista. Molemmat kuitenkin loppuivat lyhyeen sen niin kutsutun alkuinnostuksen jälkeen. Syksyllä ja loppuvuodesta tapahtui paljon kaikenlaista omassa elämässä, ja kirjoittaminen ei enää tuntunut kivalta.
Jouduimme lopettamaan ensin koiramme Sumin, sen jälkeen Nipsu-kissan ja lopulta myös ensimmäisen lemmikkimme Linda-kissan, joka ehti melkein täyttää 20 vuotta. Lemmikkien menetykset olivat raskasta aikaa. Sen lisäksi oli vaikeaa parisuhteessa, mikä johtui täysin omista syistäni, ja lopulta jäin töistä sairaslomalle masennuksen vuoksi.
Olin reilun kuukauden pois töistä, kunnes palasin osa-aikaisesti joulukuussa. Juuri ennen pääsiäistä palasin vihdoin kokoaikaisesti töihin. Olisin ollut mielelläni pitempäänkin osa-aikaisena, mutta se ei vaan ollut mahdollista. Olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisikäni ja varmasti jo ennen sitäkin. Olen hyväksynyt sen, että masennus kulkee elämässä mukana, mutta siihen voi myös oppia tapoja, miten sen kanssa selviää parhaiten. Saatan ehkä joskus kirjoitella enemmän masennushistoriastani, mutta nyt ei ole sen aika.
Vaikka syksyllä sattuikin paljon kaikenlaista huonoa, niin jotakin hyvääkin on elämässä tapahtunut. Tämän vuoden aikana olemme tehneet isoja muutoksia elämään, mikä tuntuu siltä kuin olisi saanut taas uuden otteen elämästä kiinni ja tulevaisuuttakin voi ajatella pitkästä aikaa varovaisen positiivisesti. Myös näiden nettisivujen tekeminen on ollut mukavaa ja piristävää puuhaa, tavallaan paluu siihen mitä tein nuorena 2000-luvun taitteessa. Mutta näistä ja muista muutoksista kerron lisää seuraavissa postauksissa.